Sain tehtäväkseni pohtia kokouskäytäntöjä siinä yrityksessä jossa olen tällä hetkellä. Ensimmäinen ajatukseni oli "eihän meillä ole kokouksia". Ei varsinaisesti olekaan, meillä se menee niin että sovitaan tapaaminen ns. kokouksen kannalta tärkeiden henkilöiden kesken äkkiästään vaikka seuraavaksi päiväksi kun kaikki ovat paikalla esimerkiksi n. klo 10 kun kaikki ovat oletettavasti saapuneet töihin.
Tässä ns. kokouksessa käydään läpi lyhyesti vain muutamia asioita, eikä meillä ole välttämättä sen suuremmin johtajaa toisin kuin Reetta Kosken ja Katleena Kortesuon kirjoittaman kirjan materiaalissa.
Sikäli meitä on kolme henkilöä kahvikupin ääressä rupattelemassa tulevasta viikosta tai uusista työvuorolistoista niin eihän meitä ole edes tarpeeksi täyttämään kaikkia Kosken ja Kortesuon mainitsemia rooleja, ei ole tietokoneheeboa, kirjuria, johtajaa, sihteeriä ja sitten vaan niitä jotka istuvat ja kuuntelevat.
Yksi asia jota lähtisin kuitenkin edellä mainittujen henkilöiden kanssa komppaamaan on osallistuminen. Koen, että meillä on niin pieni ja tiivis porukka, että jokainen uskaltaa ja voi sanoa sanottavansa. On erittäin mukavaa kun voimme oikeasti keskustella, eikä tapaamisemme mene siihen että yksi saarnaa ja loput kuuntelee.
Meilläkin olisi ehkä kehitettävää, tapaamisten pitäisi olla mahdollisesti suunnitellumpia ja enemmän tietyn agendan ympärillä pyöriviä. Toisaalta taas olen kokenut rennot rupattelutuokiot toimiviksi. Me käymme asioita läpi, yleensä jokainen ottaa jonkun asian hoitaakseen (jopa yllättävän itseohjautuvasti toisin kuin kirjan materiaalissa, olemme saaneet jopa kehuja siitä miten osaamme ohjautua itse ja toimia sovussa onnistuneesti).
Loppupeleissä uskon, että jokaiselle yritykselle on omat parhaat tapansa kokoustaa. Sikäli olisimme suuri ketju ja meitä istuisi kymmenpäinen lauma suuressa tilassa niin eihän siitä tulisi meidän metodeilla muuta kuin jumalaton kaaos. Entä taas jos meidän pitäisi istua pitkän pöydän ääressä katselemassa upeita digitaalisia esityksiä niin, että jokaisella olisi oma virallinen roolinsa kokouksessa? En usko sen olevan oikea tapa meille.
Otsikkoon viitaten en haluaisi käyttää välttämättä aina sanaa kokous, se nostattaa ihoni kananlihalle. Siinä on jotain turhan virallista. Pidän jo ilmapiirin kannalta miellyttävämpänä kun sovitaan vain ajankohta oleellisten ihmisten kanssa "juttelulle". Mielestäni silloin jokainen voisi rennommin avata suunsa eikä kukaan ehkä kiskoisi jakun nappeja tai nutturaa turhan kireälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti