Sain tehtäväkseni pohtia kokouskäytäntöjä siinä yrityksessä jossa olen tällä hetkellä. Ensimmäinen ajatukseni oli "eihän meillä ole kokouksia". Ei varsinaisesti olekaan, meillä se menee niin että sovitaan tapaaminen ns. kokouksen kannalta tärkeiden henkilöiden kesken äkkiästään vaikka seuraavaksi päiväksi kun kaikki ovat paikalla esimerkiksi n. klo 10 kun kaikki ovat oletettavasti saapuneet töihin.
Tässä ns. kokouksessa käydään läpi lyhyesti vain muutamia asioita, eikä meillä ole välttämättä sen suuremmin johtajaa toisin kuin Reetta Kosken ja Katleena Kortesuon kirjoittaman kirjan materiaalissa.
Sikäli meitä on kolme henkilöä kahvikupin ääressä rupattelemassa tulevasta viikosta tai uusista työvuorolistoista niin eihän meitä ole edes tarpeeksi täyttämään kaikkia Kosken ja Kortesuon mainitsemia rooleja, ei ole tietokoneheeboa, kirjuria, johtajaa, sihteeriä ja sitten vaan niitä jotka istuvat ja kuuntelevat.
Yksi asia jota lähtisin kuitenkin edellä mainittujen henkilöiden kanssa komppaamaan on osallistuminen. Koen, että meillä on niin pieni ja tiivis porukka, että jokainen uskaltaa ja voi sanoa sanottavansa. On erittäin mukavaa kun voimme oikeasti keskustella, eikä tapaamisemme mene siihen että yksi saarnaa ja loput kuuntelee.
Meilläkin olisi ehkä kehitettävää, tapaamisten pitäisi olla mahdollisesti suunnitellumpia ja enemmän tietyn agendan ympärillä pyöriviä. Toisaalta taas olen kokenut rennot rupattelutuokiot toimiviksi. Me käymme asioita läpi, yleensä jokainen ottaa jonkun asian hoitaakseen (jopa yllättävän itseohjautuvasti toisin kuin kirjan materiaalissa, olemme saaneet jopa kehuja siitä miten osaamme ohjautua itse ja toimia sovussa onnistuneesti).
Loppupeleissä uskon, että jokaiselle yritykselle on omat parhaat tapansa kokoustaa. Sikäli olisimme suuri ketju ja meitä istuisi kymmenpäinen lauma suuressa tilassa niin eihän siitä tulisi meidän metodeilla muuta kuin jumalaton kaaos. Entä taas jos meidän pitäisi istua pitkän pöydän ääressä katselemassa upeita digitaalisia esityksiä niin, että jokaisella olisi oma virallinen roolinsa kokouksessa? En usko sen olevan oikea tapa meille.
Otsikkoon viitaten en haluaisi käyttää välttämättä aina sanaa kokous, se nostattaa ihoni kananlihalle. Siinä on jotain turhan virallista. Pidän jo ilmapiirin kannalta miellyttävämpänä kun sovitaan vain ajankohta oleellisten ihmisten kanssa "juttelulle". Mielestäni silloin jokainen voisi rennommin avata suunsa eikä kukaan ehkä kiskoisi jakun nappeja tai nutturaa turhan kireälle.
maanantai 12. joulukuuta 2016
Mistä näitä lukijoita oikein tulee?
On mielenkiintoista seurata millä hakusanoilla ja mistä kaikkialta ihmisiä päätyy lukemaan tavallisen opiskelijan tavallista blogia tuiki tavallisesta opiskelusta.
Bloggaajana kehittyminen vaatii kirjoittajalta enemmän kuin joskus uskoisikaan. Toisinaan on kiva kirjoittaa fiiliksen mukaan, mutta sikäli mielii bloginsa kanssa pidemmälle on todella mietittävä enemmän. Aiheita on rajattava, on mietittävä oma kirjoitustyyli, blogi tulisi pitää asiallisena muttei tylsänä, pitäisi miettiä sitäkin kuka blogia ehkä lukee..
Omalla kohdallani on niin, että blogini ei näy hakukoneille joten en näe millä hakusanoilla tänne on päädytty. Muuten olen sitä mieltä, että on bloggaajan eduksi nähdä millä hakusanoilla hänen blogiinsa on päädytty. Auttaa varmasti kehittymään haluamaansa suuntaan. Koira, lahjapaketti ja farmariauto ei ole ehkä niitä hakusanoja joilla pitäisi päätyä restonomiopiskelijan "ammatilliseen" blogiin. Hotelli, asiakaspalvelu ja opiskelu puolestaan kertoisivat pitkälti ehkä siitä, että jotain on tullut tehtyä oikein.
Omaa mielenkiintoani on lisännyt myös mahdollisuus seurata miten monta kertaa blogissani on käyty milloinkin. Oletan, että käyntikerroista voin päätellä mikä postauksistani on ollut mielenkiintoisempi kuin joku toinen.
Olen kirjoittanut blogia aiemmin entiseen ratsastusharrastukseeni liittyen ja jonkin aikaa ylläpidin myös lifestyleblogia. Niiden blogien kanssa olin melko rennolla mielellä, mutta nyt saattaisin olla kiinnostunut keskittymään asiaan enemmän. Kirjoitan tätä blogia siten, etten kokisi ahdistusta riippumatta siitä kuka tänne päätyisi.
Olisin tyytyväinen jos pääsisin tämän blogin kanssa vähän pidemmälle kuin edellisten rennompien blogieni kanssa. Uskon, että seurailemalla tilastoja minulla on vielä mahdollisuuteni onnistumiseen.
Bloggaajana kehittyminen vaatii kirjoittajalta enemmän kuin joskus uskoisikaan. Toisinaan on kiva kirjoittaa fiiliksen mukaan, mutta sikäli mielii bloginsa kanssa pidemmälle on todella mietittävä enemmän. Aiheita on rajattava, on mietittävä oma kirjoitustyyli, blogi tulisi pitää asiallisena muttei tylsänä, pitäisi miettiä sitäkin kuka blogia ehkä lukee..
Omalla kohdallani on niin, että blogini ei näy hakukoneille joten en näe millä hakusanoilla tänne on päädytty. Muuten olen sitä mieltä, että on bloggaajan eduksi nähdä millä hakusanoilla hänen blogiinsa on päädytty. Auttaa varmasti kehittymään haluamaansa suuntaan. Koira, lahjapaketti ja farmariauto ei ole ehkä niitä hakusanoja joilla pitäisi päätyä restonomiopiskelijan "ammatilliseen" blogiin. Hotelli, asiakaspalvelu ja opiskelu puolestaan kertoisivat pitkälti ehkä siitä, että jotain on tullut tehtyä oikein.
Omaa mielenkiintoani on lisännyt myös mahdollisuus seurata miten monta kertaa blogissani on käyty milloinkin. Oletan, että käyntikerroista voin päätellä mikä postauksistani on ollut mielenkiintoisempi kuin joku toinen.
Olen kirjoittanut blogia aiemmin entiseen ratsastusharrastukseeni liittyen ja jonkin aikaa ylläpidin myös lifestyleblogia. Niiden blogien kanssa olin melko rennolla mielellä, mutta nyt saattaisin olla kiinnostunut keskittymään asiaan enemmän. Kirjoitan tätä blogia siten, etten kokisi ahdistusta riippumatta siitä kuka tänne päätyisi.
Olisin tyytyväinen jos pääsisin tämän blogin kanssa vähän pidemmälle kuin edellisten rennompien blogieni kanssa. Uskon, että seurailemalla tilastoja minulla on vielä mahdollisuuteni onnistumiseen.
Taistelisitko tuntematta vastapuolta?
Mistä kilpailu koostuu? Miten kilpaillaan? Miten rajaamme kilpailukenttämme? Kilpailemmeko tietämättä ketä vastaan todellisuudessa edes kilpailemme
Kuten monet muutkin postaukseni, myös tämä pyörii kysymysten ympärillä. Sikäli tietäisin vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin olisin tuskin tässä pohtimassa näitä.
Mistä kilpailu koostuu? Niin tosiaan, aika monesta asiasta. Voimme kilpailla hinnalla, laadulla, omaperäisyydellä, sijainnilla, asiakaspalvelulla, ekologisuudella.. lähes millä tahansa. Hotelli Telttaa mainostetaan ekologisena elämyshotellina. Siitä saamme jo kaksi kilpailuvalttia, olemme ympäristöystävällisiä ja ainoa sisätiloissa toimiva telttamajoitus. Sijainnista sen verran, että Orimattilassa ei ole muita majoituspaikkoja. Hintakaan ei päätä huimaa, mutta vastaavasti tulee muistaa se, että tv, suihkut sekä wc:t ovat yleisissä tiloissa eikä huoneissa.
Kilpailemme lähinnä motellien ja hostellien kanssa. Suuret hotelliketjut kuten Scandic ja Sokos ovat aivan eri kategoriassa kanssamme.
Vieraita käy laidasta laitaan, mutta pääosin; ryhmiä, kokousporukoita, tansseista kiinnostuneita, sekä kirkolle häihin/hautajaisiin kauempaa saapuneita.
Mielestäni emme keskity niinkään tuottavuuteen vaan enemmänkin siihen, että pystymme tarjoamaan jotakin todella erilaista ja mieleenpainuvaa. En väitä etteikö tuotto merkitsisi silti yritykselle. Eiköhän yrittämisessä yleensä ole tarkoitus kuitenkin tuottaa voittoa.
Jos saisin kuvata kilpailuamme lyhyesti yksittäisillä sanoilla niin listani olisi ehkä jotakin tällaista: erityisyys, ekologisuus, ryhmät, hostellit/motellit
Kuten monet muutkin postaukseni, myös tämä pyörii kysymysten ympärillä. Sikäli tietäisin vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin olisin tuskin tässä pohtimassa näitä.
Mistä kilpailu koostuu? Niin tosiaan, aika monesta asiasta. Voimme kilpailla hinnalla, laadulla, omaperäisyydellä, sijainnilla, asiakaspalvelulla, ekologisuudella.. lähes millä tahansa. Hotelli Telttaa mainostetaan ekologisena elämyshotellina. Siitä saamme jo kaksi kilpailuvalttia, olemme ympäristöystävällisiä ja ainoa sisätiloissa toimiva telttamajoitus. Sijainnista sen verran, että Orimattilassa ei ole muita majoituspaikkoja. Hintakaan ei päätä huimaa, mutta vastaavasti tulee muistaa se, että tv, suihkut sekä wc:t ovat yleisissä tiloissa eikä huoneissa.
Kilpailemme lähinnä motellien ja hostellien kanssa. Suuret hotelliketjut kuten Scandic ja Sokos ovat aivan eri kategoriassa kanssamme.
Vieraita käy laidasta laitaan, mutta pääosin; ryhmiä, kokousporukoita, tansseista kiinnostuneita, sekä kirkolle häihin/hautajaisiin kauempaa saapuneita.
Mielestäni emme keskity niinkään tuottavuuteen vaan enemmänkin siihen, että pystymme tarjoamaan jotakin todella erilaista ja mieleenpainuvaa. En väitä etteikö tuotto merkitsisi silti yritykselle. Eiköhän yrittämisessä yleensä ole tarkoitus kuitenkin tuottaa voittoa.
Jos saisin kuvata kilpailuamme lyhyesti yksittäisillä sanoilla niin listani olisi ehkä jotakin tällaista: erityisyys, ekologisuus, ryhmät, hostellit/motellit
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
It must be easy.. actually it is not
When I did my video CV I told I can work with everyone. Yes, maybe I can, but it is not so easy. Even if I try to communicate well sometimes it is not enough. One employee is a bit shy and I am very loud sometimes, so it made the communication a bit difficould.
Once I had to speak english in very unexpected situation. I was coming from laundry room and customer just came and asked for the bath. I did not understand what about he was speaking. When he show me the brochure of Hellimö I finally understood. Then I told him the price of bath+sauna and opening hours. Honestly at first I was open-mouthed.
At the beginning it was hard to be so creative as they let me be. I had "free hands" to put christmas decorations on hotel. I was a bit scared. Really me? Alone? Can I really do it like I want to?
When I realized that I can really do things alone and do decisions that I think to be the best I actually liked it. It made me to believe in myself.
One thing that helped me a lot, was atmosphere. We had so much fun that I can not even tell you. Sometimes we laughed ourselvs almost to death. After these weeks I think atmosphere is maybe the most important thing. At least one of them.
Once I had to speak english in very unexpected situation. I was coming from laundry room and customer just came and asked for the bath. I did not understand what about he was speaking. When he show me the brochure of Hellimö I finally understood. Then I told him the price of bath+sauna and opening hours. Honestly at first I was open-mouthed.
At the beginning it was hard to be so creative as they let me be. I had "free hands" to put christmas decorations on hotel. I was a bit scared. Really me? Alone? Can I really do it like I want to?
When I realized that I can really do things alone and do decisions that I think to be the best I actually liked it. It made me to believe in myself.
One thing that helped me a lot, was atmosphere. We had so much fun that I can not even tell you. Sometimes we laughed ourselvs almost to death. After these weeks I think atmosphere is maybe the most important thing. At least one of them.
Koodien kumma maailma
Digitaalinen osaamiseni ei ole koskaan ollut huippuluokkaa. Aloitukseksi melko masentava lausahdus, en silti väitä että olisin aivan täysi tunarikaan. Tiedättehän, saan kyllä sähköpostin lähetettyä ja asiakastietolomakkeita tulostettua, mutta jos pitäisi muokata kotisivuja olen totaalisesti peukalo keskellä kämmentä, sormi suussa, mitä näitä nyt on.
Excel jonka olen monesti kironnut perimpään sinne itseensä on tullut kyllä vastaan myös työelämässä. Tunnustettakoon sekin, että taisin joskus koulussa tallentaa erään Excel tiedoston nimellä excelp*skaa... Ilman tähteä, ihan suoraan.
Töissä olen suunnitellut mm. työvuorolistapohjia ja puutelistoja. Aina kun tuntuu jotain puuttuvan ja meitä pyörii siellä useampi. Se joka menee kauppaan ei koskaan tiedä, tai muista, sitä mitä puuttuu. Nyt kun on seinällä listat minne jokainen voi kirjata huomaamansa puutteet, on kauppareissut kaikille mukavampia.
Wordin kanssa on tullut myös väkerrettyä teksti jos toinenkin. Olen mm. päivittänyt Orimattilasta kertovaa "kohdekansiota". Osa sivuista oli mielestäni visuaalisesti epämiellyttäviä ja joissain tieto vanhentunutta niin päätin tehdä ne täysin uusiksi apunani word.
Sähköposti taitaa olla melkoinen itsestäänselvyys restonomeille. Sitä kun nyt vaan on pakko käyttää lähes kaikkialla. Itselläni on kaksikin eri sähköpostia omassa käytössä, yksi palkkatöihin, yksi koulun kautta ja nyt vielä työyhteisöjakson sähköposti. Seuraan siis käytännössä päivittäin viittä eri sähköpostia.
Koulussa oppii kyllä suhteellisen paljon ja osa asioista on sellaisia mitä uskon monen osaavan jo entuudestaan, mutta se mikä harmittaa on kotisivujen päivittäminen. Niin paljon olisi ideoita ja uudistettavaa, mutta ei mitään pienintäkään havaintoa siitä miten sivustoja päivitetään. Voi toki olla, että päivittämiseen liittyy niin paljon sivujen alkuperä, että sitä on mahdotonta opetella niin vain, mutta rupeaa se väkisinkin ärsyttämään kun tiedät selkeästi mitä tahdot tehdä, mutta sitten vain puuttuu se tieto siitä, että mistä lähteä liikkeelle.
Kuvia en ole työelämässä käsitellyt laisinkaan, ehkä olisin törmännyt siihen enemmän, sikäli niitä sivuja olisi tullut päiviteltyä.
Kaiken kaikkiaan en koe oppineeni juurikaan hirveästi uutta työelämässä digitaalisista härpäkkeistä. Hotelli Teltan kalenterijärjestelmä on tullut tutuksi, mutta muut työkalut ovat olleet enemmän tai vähemmän tuttuja. Ainakin joskus olen avannut niitä ohjelmia jos en muuta.
Se mikä on tullut kuitenkin selväksi, on se, että digitaalisuus on erittäin suuri osa elämäämme myös työpaikalla tänä päivänä.
Excel jonka olen monesti kironnut perimpään sinne itseensä on tullut kyllä vastaan myös työelämässä. Tunnustettakoon sekin, että taisin joskus koulussa tallentaa erään Excel tiedoston nimellä excelp*skaa... Ilman tähteä, ihan suoraan.
Töissä olen suunnitellut mm. työvuorolistapohjia ja puutelistoja. Aina kun tuntuu jotain puuttuvan ja meitä pyörii siellä useampi. Se joka menee kauppaan ei koskaan tiedä, tai muista, sitä mitä puuttuu. Nyt kun on seinällä listat minne jokainen voi kirjata huomaamansa puutteet, on kauppareissut kaikille mukavampia.
Wordin kanssa on tullut myös väkerrettyä teksti jos toinenkin. Olen mm. päivittänyt Orimattilasta kertovaa "kohdekansiota". Osa sivuista oli mielestäni visuaalisesti epämiellyttäviä ja joissain tieto vanhentunutta niin päätin tehdä ne täysin uusiksi apunani word.
Sähköposti taitaa olla melkoinen itsestäänselvyys restonomeille. Sitä kun nyt vaan on pakko käyttää lähes kaikkialla. Itselläni on kaksikin eri sähköpostia omassa käytössä, yksi palkkatöihin, yksi koulun kautta ja nyt vielä työyhteisöjakson sähköposti. Seuraan siis käytännössä päivittäin viittä eri sähköpostia.
Koulussa oppii kyllä suhteellisen paljon ja osa asioista on sellaisia mitä uskon monen osaavan jo entuudestaan, mutta se mikä harmittaa on kotisivujen päivittäminen. Niin paljon olisi ideoita ja uudistettavaa, mutta ei mitään pienintäkään havaintoa siitä miten sivustoja päivitetään. Voi toki olla, että päivittämiseen liittyy niin paljon sivujen alkuperä, että sitä on mahdotonta opetella niin vain, mutta rupeaa se väkisinkin ärsyttämään kun tiedät selkeästi mitä tahdot tehdä, mutta sitten vain puuttuu se tieto siitä, että mistä lähteä liikkeelle.
Kuvia en ole työelämässä käsitellyt laisinkaan, ehkä olisin törmännyt siihen enemmän, sikäli niitä sivuja olisi tullut päiviteltyä.
Kaiken kaikkiaan en koe oppineeni juurikaan hirveästi uutta työelämässä digitaalisista härpäkkeistä. Hotelli Teltan kalenterijärjestelmä on tullut tutuksi, mutta muut työkalut ovat olleet enemmän tai vähemmän tuttuja. Ainakin joskus olen avannut niitä ohjelmia jos en muuta.
Se mikä on tullut kuitenkin selväksi, on se, että digitaalisuus on erittäin suuri osa elämäämme myös työpaikalla tänä päivänä.
Sanomalehti vai sosiaalinen media?
Viestintä on melko laaja käsite nyt kun olen sitä enemmän pohtinut. Omassa elämässä se tuntuu olevan kaikki puhelimen välityksellä tapahtuva. Työyhteisöjaksollani olen kuitenkin tavannut yllättävän monia eri viestintäkanavia. Olen törmännyt vielä vuonna 2016 lehtimainoksiinkin, (jotka eivät muuten todellakaan ole halpoja).
Meihin saa yhteyden helposti seuraavilla tavoilla:
Sikäli tulee paikalle niin mainoksia on toki riittämiin. On esitteitä tansseista, Hellimöstä, Hotelli Teltasta, Ravintola Tehtaasta sekä oikeastaan kaikista Orimattilan Kehräämön palveluista. Teltalla on myös omat Internetsivut, mutta se ei ole varsinainen yhteydenottoväylä vaan enemmänkin informatiivinen sivusto.
Olen pohtinut silti sitä, että tansseissa käy myös melko paljon iäkkäämpää väestöä. En ole varma siitä, että mikä on paras tapa tavoittaa tätä väestöä, joka ei ehkä elä vastaavassa somemaailmassa kuin nuoret. Riittääkö kaksi muutaman neliösentin lehtimainosta? Kulkeeko tieto naapurin Irmeliltä Kyllikille, joka taas ehdottaa miehelleen Albertille tansseihin lähtöä? Sikäli tieto esimerkiksi tansseista kulkisi puskaradiolla niin miten ne ensimmäiset henkilöt ovat saaneet tiedon tansseista? Onko tilanne kuitenkin se, että ikäpolvi jonka kuvittelen olevan ulkona sosiaalisesta mediasta on sittenkin täysin mukana kehityksessä?
Meihin saa yhteyden helposti seuraavilla tavoilla:
- Puhelimitse
- booking.com -sivustolla
- Sähköpostilla
- Facebookissa
- Instagramissa
Sikäli tulee paikalle niin mainoksia on toki riittämiin. On esitteitä tansseista, Hellimöstä, Hotelli Teltasta, Ravintola Tehtaasta sekä oikeastaan kaikista Orimattilan Kehräämön palveluista. Teltalla on myös omat Internetsivut, mutta se ei ole varsinainen yhteydenottoväylä vaan enemmänkin informatiivinen sivusto.
 |
| Uskon bookingin olevan suuri syy laajaan asiakaskuntaamme. Meillä majoittuu väkeä myös Suomen ulkopuolelta, esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista(sain olla itsekin ruotsalaisten asiakkaiden kanssa yhteydessä sähköpostitse ennen heidän saapumistaan). Toki väkeä on paljon myös ihan kotimaasta, on hautajaisiin saapuneita, hääpareja, syntymäpäiväryhmiä ja rakennusmiehiä. |
Olen pohtinut silti sitä, että tansseissa käy myös melko paljon iäkkäämpää väestöä. En ole varma siitä, että mikä on paras tapa tavoittaa tätä väestöä, joka ei ehkä elä vastaavassa somemaailmassa kuin nuoret. Riittääkö kaksi muutaman neliösentin lehtimainosta? Kulkeeko tieto naapurin Irmeliltä Kyllikille, joka taas ehdottaa miehelleen Albertille tansseihin lähtöä? Sikäli tieto esimerkiksi tansseista kulkisi puskaradiolla niin miten ne ensimmäiset henkilöt ovat saaneet tiedon tansseista? Onko tilanne kuitenkin se, että ikäpolvi jonka kuvittelen olevan ulkona sosiaalisesta mediasta on sittenkin täysin mukana kehityksessä?
Tilaa:
Kommentit (Atom)