ALV (Arvatkaa Lensiko V-sanoja)

Lukiosta opin verotuksen suhteen yhden asian; "Elämässä ei oo syntymän jälkeen kuin kaksi pakkoa, kuolema ja verojen maksaminen". Otsikkoon viitaten niin  kyllä myös näiden verohommien kanssa meinaa joskus v sanoja lennellä, ehkä sillä alv:lla on kuitenkin jotain muutakin merkitystä kuin tuo oma muunnelmani siitä. (joka totisinta totta sekin kyllä on!) Sekin kyllä selvisi, että vaikka töiden suhteen verot onnistuisi kiertämään niin joka ikisestä ostoksestasi kyllä veroa maksat. Oh well, niin loputkin kapinalliset taisivat tyytyä siihen, että ne verot on oikeasti maksettava. Ainakin osin.

Asiaan, Lahti Basketball myy siis kausikortteja ja lippuja otteluihinsa, sekä ns. sponsoripaketteja yrityksille. Eli yritys ostaa paketin, saa joko kausikortteja tai lippuja ja mainetta, ja LB rahaa. Näiden lisäksi heillä on fanituotteita kuten huppareita, kollareita ja t-paitoja. Internetin syöverit kertovat minulle vaatteiden menevän 24% verotuksella joten oletan myös LB:n fanituotteiden olevan tässä kategoriassa.
Verokantojahan on käsittääkseni siis kolme eli 24%, 14% ja 10%. Kymmeneen prosenttiin näyttäisi kuuluvan mm. liput urheilutapahtumiin eli likö nuo kausikortit ja otteluliput sitten tässä verokannassa.

Yleisesti en juurikaan ajattele verotusta sen suuremmin, siinähän se on tuotteen hinnassa valmiiksi ja mitään en asialle mahda. (toki jos saisin itse päättää niin se mihin verorahoja käytetään saattaisi olla jotain muuta kuin nyt, mutta se rönsyilisi jälleen ohi aiheen..)
Verotus minua kiukuttaa lähinnä silloin, kun harrastan ihanaa kamalaa nettishoppailua; "ompas halpaa" ja sitten luen jostakin sivun alalaidasta mikroskooppisen pienellä tekstillä "tuotteiden hintoihin lisätään vero.." Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan suuremmin verotusasioilla vaivaa päätäni. Paitsi silloin kun tajuan että verokorttini tulorajat paukkuvat ja olen jälleen hukassa ja jälleen Arvatkaa Lentääkö V-sanoja. Tässä lyhyesti pohdintojani arvonlisäverotuksesta ja veroista yleensäkin.

Vad är Lahti Basketball?

 

Det är basketlaget och deras tränare var Arttu Mannelin. Vi vet inte vem ska bli följande tränare. Deras sidor du kan hitta här; http://lahtibasketball.fi/ LB spelar i A division. Man kan köpa enkelbiljett eller årskort om du gillar at titta på deras matchar. Hemmamatcher är spelat i Lahti suurhalli ("stor hall"). Lb hade många partners på perioden 2016-2017 t.ex. arnolds och Sokos hotel seurahuone Lahtis. Jag försöker att få mer partners  till säsong 2017-2018. 

 

Nästa säsong vi har ungefär fjorton hemmamatcher.  

 

Förra säsongen jag tittade en mach när LB spelade med Espoo united. Jag förstå inte mycket om basket men jag säljar samarbete paketet till företagarna. En sak jag vet är Lahti Basketball är stigande sport märke  som har stigit from tredje ligorna till basketligas port och dem har gjort detta i två år.  

 

Lahti Basketball har också dans grupp som dansar mellan spelarna har paus.

 

 

Det är slut nu !

Lahtis 2017 

1. Vad var vårt jobbet? 

Vi jobbade på miljö lag. Det var inte så kul som alla berättade oss. Jag förstod att vi ska berätta om separation och återvinning. På riktigt vi samlade skräpper från landet. Jag förstå inte hur det associerad med min studier. Mina kompisar också förstod inte varför vi gjorde någonting med skräpper.  

 

2. Tala svenska? 

Jag talade bara finska och engelska. En gång jag hörde en man frågade "svenska?" Från en flicka men hån sade "nej, engleska?" En gång norska tjejer frågade var ligger F stå men på engelska.  

 

3. Vad var kul? 

riJag gillade maten jättemycket, det var den bästa saken. Det var också kul, att vi jobbade som en lagar (två eller tre personer). Atmosfär var någonting otroligt. Ärligt jag gillar inte titta på sports men atmosfär fick mig exciterade.    

 

 

4. Vad lärt jag mig? 

Jag lärt att man kan inte alltid vinna. Jobbet var inte min dröm men jag hade bra tid med vänliga och roliga människorna. När jag öppnade mina ögon jag såg massor av trevliga saker lika som Rölli land, fyrverkerier och nya roliga människor från annorlunda städer. 

mitä maailma menettäisi?

Usein pidämme asioita itsestäänselvyyksinä kunnes menetämme ne. Nyt aion kuitenkin miettiä sitä, mitä maailma menettäisi jos hotelli telttaa ei olisi olemassa.

Raa'asti jos asia puretaan niin muutaman majapaikan, Orimattilan keskustan ainoan hotellin ja Pirjo työnsä.

Syvemmin jos asiaa puretanan niin kyseessähän on maailman ainoa sisätiloissa toimiva telttakylä eli kyllä siinä aika uniikki bisnes kaatuisi. Suuria ihmismassoja tämä ei sinänsä koskettaisi eikä kyseessä olisi mielestäni taloudellisesti niin suuri menetys kuin kulttuuriarvollisesti.

Hotelli Teltta toimii mielestäni muutenkin enemmän asiakaslähtöisesti ja tarkoituksena on hakea kokemuksia joita elämyshotellista voi saada. En sano etteikö teltta olisi jossain määrin myös tuotantolähtöinen, sillä yrittäminen ei ole järin fiksua jos yritys tuottaa tappiota. Pakko on siis pyrkiä myös tuottamiseen, mutta väitän että nyt on kyse enemmän asiakkaista ja kokemuksista sen perusteella mitä olen itse nähnyt ja kokenut.

Jos kokous ei olisikaan kokous

Sain tehtäväkseni pohtia kokouskäytäntöjä siinä yrityksessä jossa olen tällä hetkellä. Ensimmäinen ajatukseni oli "eihän meillä ole kokouksia". Ei varsinaisesti olekaan, meillä se menee niin että sovitaan tapaaminen ns. kokouksen kannalta tärkeiden henkilöiden kesken äkkiästään vaikka seuraavaksi päiväksi kun kaikki ovat paikalla esimerkiksi n. klo 10 kun kaikki ovat oletettavasti saapuneet töihin.
Tässä ns. kokouksessa käydään läpi lyhyesti vain muutamia asioita, eikä meillä ole välttämättä sen suuremmin johtajaa toisin kuin Reetta Kosken ja Katleena Kortesuon kirjoittaman kirjan materiaalissa.
Sikäli meitä on kolme henkilöä kahvikupin ääressä rupattelemassa tulevasta viikosta tai uusista työvuorolistoista niin eihän meitä ole edes tarpeeksi täyttämään kaikkia Kosken ja Kortesuon mainitsemia rooleja, ei ole tietokoneheeboa, kirjuria, johtajaa, sihteeriä ja sitten vaan niitä jotka istuvat ja kuuntelevat.
Yksi asia jota lähtisin kuitenkin edellä mainittujen henkilöiden kanssa komppaamaan on osallistuminen. Koen, että meillä on niin pieni ja tiivis porukka, että jokainen uskaltaa ja voi sanoa sanottavansa. On erittäin mukavaa kun voimme oikeasti keskustella, eikä tapaamisemme mene siihen että yksi saarnaa ja loput kuuntelee.

Meilläkin olisi ehkä kehitettävää, tapaamisten pitäisi olla mahdollisesti suunnitellumpia ja enemmän tietyn agendan ympärillä pyöriviä. Toisaalta taas olen kokenut rennot rupattelutuokiot toimiviksi. Me käymme asioita läpi, yleensä jokainen ottaa jonkun asian hoitaakseen (jopa yllättävän itseohjautuvasti toisin kuin kirjan materiaalissa, olemme saaneet jopa kehuja siitä miten osaamme ohjautua itse ja toimia sovussa onnistuneesti).

Loppupeleissä uskon, että jokaiselle yritykselle on omat parhaat tapansa kokoustaa. Sikäli olisimme suuri ketju ja meitä istuisi kymmenpäinen lauma suuressa tilassa niin eihän siitä tulisi meidän metodeilla muuta kuin jumalaton kaaos. Entä taas jos meidän pitäisi istua pitkän pöydän ääressä katselemassa upeita digitaalisia esityksiä niin, että jokaisella olisi oma virallinen roolinsa kokouksessa? En usko sen olevan oikea tapa meille.
Otsikkoon viitaten en haluaisi käyttää välttämättä aina sanaa kokous, se nostattaa ihoni kananlihalle. Siinä on jotain turhan virallista. Pidän jo ilmapiirin kannalta miellyttävämpänä kun sovitaan vain ajankohta oleellisten ihmisten kanssa "juttelulle". Mielestäni silloin jokainen voisi rennommin avata suunsa eikä kukaan ehkä kiskoisi jakun nappeja tai nutturaa turhan kireälle.

Mistä näitä lukijoita oikein tulee?

On mielenkiintoista seurata millä hakusanoilla ja mistä kaikkialta ihmisiä päätyy lukemaan tavallisen opiskelijan tavallista blogia tuiki tavallisesta opiskelusta.

Bloggaajana kehittyminen vaatii kirjoittajalta enemmän kuin joskus uskoisikaan. Toisinaan on kiva kirjoittaa fiiliksen mukaan, mutta sikäli mielii bloginsa kanssa pidemmälle on todella mietittävä enemmän. Aiheita on rajattava, on mietittävä oma kirjoitustyyli, blogi tulisi pitää asiallisena muttei tylsänä, pitäisi miettiä sitäkin kuka blogia ehkä lukee..

Omalla kohdallani on niin, että blogini ei näy hakukoneille joten en näe millä hakusanoilla tänne on päädytty. Muuten olen sitä mieltä, että on bloggaajan eduksi nähdä millä hakusanoilla hänen blogiinsa on päädytty. Auttaa varmasti kehittymään haluamaansa suuntaan. Koira, lahjapaketti ja farmariauto ei ole ehkä niitä hakusanoja joilla pitäisi päätyä restonomiopiskelijan "ammatilliseen" blogiin. Hotelli, asiakaspalvelu ja opiskelu puolestaan kertoisivat pitkälti ehkä siitä, että jotain on tullut tehtyä oikein.

Omaa mielenkiintoani on lisännyt myös mahdollisuus seurata miten monta kertaa blogissani on käyty milloinkin. Oletan, että käyntikerroista voin päätellä mikä postauksistani on ollut mielenkiintoisempi kuin joku toinen.

Olen kirjoittanut blogia aiemmin entiseen ratsastusharrastukseeni liittyen ja jonkin aikaa ylläpidin myös lifestyleblogia. Niiden blogien kanssa olin melko rennolla mielellä, mutta nyt saattaisin olla kiinnostunut keskittymään asiaan enemmän. Kirjoitan tätä blogia siten, etten kokisi ahdistusta riippumatta siitä kuka tänne päätyisi.

Olisin tyytyväinen jos pääsisin tämän blogin kanssa vähän pidemmälle kuin edellisten rennompien blogieni kanssa. Uskon, että seurailemalla tilastoja minulla on vielä mahdollisuuteni onnistumiseen.

Taistelisitko tuntematta vastapuolta?

Mistä kilpailu koostuu? Miten kilpaillaan? Miten rajaamme kilpailukenttämme? Kilpailemmeko tietämättä ketä vastaan todellisuudessa edes kilpailemme
Kuten monet muutkin postaukseni, myös tämä pyörii kysymysten ympärillä. Sikäli tietäisin vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin olisin tuskin tässä pohtimassa näitä.
Mistä kilpailu koostuu? Niin tosiaan, aika monesta asiasta. Voimme kilpailla hinnalla, laadulla, omaperäisyydellä, sijainnilla, asiakaspalvelulla, ekologisuudella.. lähes millä tahansa. Hotelli Telttaa mainostetaan ekologisena elämyshotellina. Siitä saamme jo kaksi kilpailuvalttia, olemme ympäristöystävällisiä ja ainoa sisätiloissa toimiva telttamajoitus. Sijainnista sen verran, että Orimattilassa ei ole muita majoituspaikkoja. Hintakaan ei päätä huimaa, mutta vastaavasti tulee muistaa se, että tv, suihkut sekä wc:t ovat yleisissä tiloissa eikä huoneissa.

Kilpailemme lähinnä motellien ja hostellien kanssa. Suuret hotelliketjut kuten Scandic ja Sokos ovat aivan eri kategoriassa kanssamme.

Vieraita käy laidasta laitaan, mutta pääosin; ryhmiä, kokousporukoita, tansseista kiinnostuneita, sekä kirkolle häihin/hautajaisiin kauempaa saapuneita.

Mielestäni emme keskity niinkään tuottavuuteen vaan enemmänkin siihen, että pystymme tarjoamaan jotakin todella erilaista ja mieleenpainuvaa. En väitä etteikö tuotto merkitsisi silti yritykselle. Eiköhän yrittämisessä yleensä ole tarkoitus kuitenkin tuottaa voittoa.

Jos saisin kuvata kilpailuamme lyhyesti yksittäisillä sanoilla niin listani olisi ehkä jotakin tällaista: erityisyys, ekologisuus, ryhmät, hostellit/motellit